Ruotiukoista ja huutolaisista yleiseen eläkejärjestelmään

Työeläke täyttää 50 vuotta

Vielä parisataa vuotta sitten Suomi oli maatalousyhteiskunta, jossa suurin osa kansasta, pientä eliittiä lukuun ottamatta, vietti yksinkertaista elämää ilman varsinaista sosiaaliturvaa. Elinajanodote oli vain noin 40 vuotta, ja lapsikuolleisuus yleistä. Kuitenkin myös tuolloin jotkut elivät hyvin vanhoiksi, ja heidän toimeentulonsa piti järjestää tavalla tai toisella.

Maatalousyhteiskunnassa vanhoista ja sairaista huolehtiminen oli ensisijaisesti perheen ja suvun vastuulla. Myöhemmin talolliset pitivät huolta ikääntyvistä ja ”vaivaisista” erilaisten syytinki- ja ruotujärjestelmien avulla. Ensimmäiset varsinaiset eläkkeensaajat olivat sääty-yhteiskunnan huipulla olevia valtion virkamiehiä. Heille taattiin eläke kuninkaallisella päätöksellä jo vuonna 1688.

Uusia tuulia ulkomailta

Varsinainen eläkejärjestelmä alkoi kuitenkin kehittyä vasta kun siirryttiin maatalousyhteiskunnasta palkkatyöyhteiskuntaan. 1800- ja 1900-luvun vaihteessa Suomi alkoi teollistua ja kaupungistua, ja yhä useampi osasi myös lukea. Kirjat ja sanomalehdet mahdollistivat uusien aatteiden, mukaan lukien sosialismin, leviämisen maahamme ulkomailta. Sääty-yhteiskunnan rakenne alkoi murentua ja köyhempiinkin sosiaaliluokkiin kuuluvien ihmisten vaatimustaso elinolojen suhteen nousi.

Suomen eläketurva oli kuitenkin moniin muihin maihin verrattuna vielä lapsenkengissä. Kansaneläkejärjestelmää lähdettiin suunnittelemaan 1900-luvun alkuvuosina, mutta sen valmistelu kesti lähes 40 vuotta.  Vasta vuonna 1937 hyväksyttiin kansaneläkelaki, joka tarjosi vakuutetuille turvaa vanhuuden ja työkyvyttömyyden varalle. Alkuperäinen kansaneläke oli kuitenkin tasoltaan vaatimaton, ja osa kansasta oli yhä eläketurvan ulkopuolella.

Hyvinvointiyhteiskunta rakentuu

Sotien jälkeen Suomen talous alkoi vahvistua nopeasti, ja hyvinvointiyhteiskunnan rakentaminen alkoi 1950-luvulla. Kansaneläke vanhuuden turvana alkoi yhä useamman mielestä tuntua riittämättömältä. Ansioperusteista työeläkejärjestelmää alettiin valmistella etenkin teollisuustyöväen ja toimihenkilöiden tilanteen parantamiseksi. Työnantajan elatusvastuu kun koski vain pitkään saman yrityksen palveluksessa työskennelleitä henkilöitä, ja vain harva työntekijä oli vapaaehtoisten eläkekassojen tai -vakuutusten piirissä.

Työntekijäin eläkelaki astui voimaan pitkällisten neuvottelujen tuloksena 1.7.1962. Järjestelmän perusperiaatteeksi säädettiin, että kaikki palkansaajat ansaitsevat työvuosiensa aikana eläkettä, eikä työpaikan- tai ammatinvaihto vaikuta jo tienattuun eläkkeeseen. Yksityisellä alalla työnantajalla on velvollisuus järjestää työntekijöilleen eläketurva hankkimalla eläkevakuutus jostakin eläkevakuutusyhtiöstä, eläkekassasta tai eläkesäätiöstä. Lakisääteiset eläkkeet turvaavat toimeentulon vanhuuden, työkyvyttömyyden ja perheenhuoltajan kuoleman varalta.

Työeläke pitää pintansa

Suomi on käynyt viimeisen 50 vuoden aikana läpi monenlaisia muutoksia. Moniin muihin Euroopan maihin verrattuna eläkejärjestelmämme on vasta nuori. Viidessäkymmenessä vuodessa on silti onnistuttu luomaan kestävä järjestelmä, joka elää ajan mukana, luopumatta kuitenkaan perusperiaatteistaan.

VERITAS ELÄKEVAKUUTUS
Markkinointiviestintä

 

Lakisääteinen työeläkejärjestelmä vauhditti Veritaksen (ent. Verdandi) siirtymistä automaattiseen tietojenkäsittelyyn. (Kuva: Veritaksen arkisto)