Ei tuottoa ilman riskiä – hajautuksen merkitys suomalaisen eläkejärjestelmän kestävyydelle

Eläketurvakeskuksen ja Työeläkevakuuttajat Telan selvitys Kansainvälinen vertailu eläkevarojen sijoitustoiminnan sääntelystä julkaistiin tänään.

Suomalaiset yksityisalojen eläkeyhtiöt ovat lakisääteisen sosiaaliturvan toimeenpanijoita, Suomen yksityisaloilla työskentelevien kansalaisten varallisuuden hoitajia. Toimintamme tulee olla avointa, vastuullista ja kestävää, ja toiminnallamme meidän on ansaittava sekä tulevien eläkkeensaajien että valtion luottamus. Eläkeyhtiöiden toimintaa on säänneltävä ja valvottava, ihan jo siitäkin syystä, että ihmiset ovat vain ihmisiä, erehtyväisiä, ja tulevaisuutta on vaikea ennustaa.

Sijoittaminen on aina päätösten tekemistä tulevaisuudesta suuren epävarmuuden vallitessa. Maailma muuttuu ja kriisejä syntyy yllättävästikin, kuten nyt Venäjän kanssa olemme huomanneet. Tästä syystä eläkevarojen hoidossa vakavaraisuudesta ja sijoitusvarojen hyvästä hajautuksesta ja riskienhallinnasta on huolehdittava tarkasti ja monella eri tasolla. Tämä on eläkeyhtiöiden sääntelyn tärkein tarkoitus ja päämäärä.

Viimeisen muutaman vuoden aikana finanssialan toimijoilta yhä enemmän aikaa on mennyt uusien sääntelyhankkeiden ymmärtämiseen, kommentointiin ja implementointiin. Välillä tuntuu siltä, että finanssialaa säännellään joliikaakin – toisaalta tämä ei minua yllätä.

Tyypillistä sääntelylle on syklisyys: ensin ehkäpä vapautetaan sääntelyä liikaa, kuten mahdollisesti tapahtui 80-luvulla pankkisääntelyä vapautettaessa. Tämä sääntelyn höllentäminen johtaa uusiin toimintatapoihin, innovatiiviseen ja innokkaaseen toimintaan ja lopulta kriisin jälkeen uudelleen sääntelyyn ja jopa ylisääntelyyn. Finanssikriisin jälkeen maailmalla lähti liikkeelle finanssialaa koskeva sääntelyn tsunami, jonka loppua ei näy. Tässä tänään julkaistussa raportissa on hyvin ja tiivistetysti mainittu muutamia niistä sääntelyhankkeista, joita nyt on käynnissä. Julkaisu antaa hyvän katsauksen siihen sääntelykenttään, jonka me sijoitustoiminnassamme eläkeyhtiönä kohtaamme.

Suomalaiset eläkeyhtiöt ovat kuitenkin erityisasemassa siinä mielessä, että me jäämme joistakin nyt vireillä olevista sääntelyistä hieman ulkopuolelle. Solvenssi 2 sääntely, joka koskee Euroopan laajuisesti kaikkia vakuutusyhtiöitä ja suurta osaa eläkevakuuttajia, ei suoranaisesti vakavaraisuussääntelyn osalta koske suomalaisia eläkeyhtiöitä.

Toki tämä sääntely näkyy jo meilläkin soveltuvin osin, nimenomaisesti hallinnon sääntelyn ja riskienhallinnan linjausten osalta. Suomalainen yksityisalojen eläkejärjestelmä on niin kutsuttu osittain rahastoiva järjestelmä, jossa osa eläkemaksuista rahastoidaan tulevaisuuden eläkkeiden turvaamiseksi. Solvenssi 2 sääntely tältä osin ei sovi sijoitustoiminnan sääntelyksi eläkeyhtiöille sellaisenaan, sillä turvatakseen täysin rahastoidut vakuutetut edut Solvenssi 2 sääntely rajoittaa erittäin voimakkaasti riskinottoa, eikä näin ollen mahdollista osittain rahastoivan järjestelmän edellyttämän tuoton saavuttamista.

Suomalaisilla yksityisalojen eläkeyhtiöillä on omanlaisensa vakavaraisuusjärjestelmä, joka sallii säännellyissä rajoissa riskinottoa, sillä ilman riskiä ei voi olla tarvittavaa tuottoakaan. Tämä oma vakavaraisuusjärjestelmämme on nyt uusinnan alla ja parhaillaan eduskunnan käsiteltävänä.

Suomessa toimii myös kaksi eläkelaitosta, VER ja KEVA, jotka toimivat kunnallisten ja valtion työntekijöiden eläkejärjestelmän puskurirahastona. Huomaa, että käytän eri termejä näille kahdelle toimijaryhmälle: yksityisalojen järjestelmä on rahastoiva järjestelmä ja julkiset toimijat ovat puskurirahastoja. Tämän päivän raportti avaa tätä eroavaisuutta, joka on tärkeä ymmärtää, kun lähdetään vertaamaan yhtiöitä ja laitoksia toisiinsa. Vakavaraisuussääntely, joka rajoittaa ja ohjaa eläkeyhtiöiden toimintaa, ei koske eläkelaitoksia, joiden toimintavapaus ja riskinkantokyky sijoituksissa on paljon suurempi.  Näin ollen myös laitosten tuottopotentiaali on suurempi, mikä näkyy raportinkin esiin nostamissa saavutetuissa tuottotasoissa. Sääntelyvapaiden eläkelaitosten tuotot ovat korkeammat kuin säänneltyjen eläkeyhtiöiden tuotot ja näin asian teoriankin valossa tulisi olla.

Sijoitustoiminnassa onnistuminen ja hyvät tuotot vähentävät tulevaisuuden paineita nostaa eläkemaksuja. Tutkiessaan Suomen eläkejärjestelmää professori Keith Ambachtsheer argumentoi sen puolesta, että riskinottokykyä eläkejärjestelmässä tulisi nostaa, jotta pitkän aikavälin tuottopotentiaali maksimoitaisiin. Näin eläkejärjestelmän pitkän aikavälin kestävyys turvattaisiin paremmin, vaikkakin lyhyen tähtäimen tuottojen heilunta, eli riski tässä mielessä, lisääntyisi. Tämä taas vaatisi kasvavaa ymmärrystä kvartaaliraportteja verratessa, niiden lyhytjänteisyyden huomioiden. 

Suomen järjestelmä on viimeaikaisessa tutkimuksessa (MMGPI) rankattu maailman neljänneksi parhaaksi, pitkälti jo siksikin, että hyvin harvassa maassa on enää etuusperusteisia järjestelmiä jäljellä. Moni maa on siirtynyt maksuperusteiseen järjestelmään, joissa eläkkeensaaja kantaa sijoitustoiminnan riskiä omalla vastuullaan. Suomalainen eläkkeensaaja on siis hyvin turvatussa asemassa. Eläke-etuus on kirjattu lakiin, ja sen saa lain mukaisena riippumatta siitä, minkä eläkeyhtiön työnantaja on valinnut.

Järjestelmämme on eläkkeensaajalle turvallinen siksikin, että eläkeyhtiöt toimivat järjestelmän ja toistensa takaajina. Jos jokin eläkeyhtiö joutuisi ongelmiin heikon sijoitustuoton vuoksi, muut eläkeyhtiöt ottaisivat kaikki tämän vastuut kannettavakseen. Näin eläkeyhtiöt keskenään kantavat sijoitustoiminnan riskit kokonaisuudessaan. Hajautettu järjestelmä, eli useisiin toimijoihin ja päätöksentekijöihin hajautettu sijoitustoiminta on eläkkeensaajan kannalta tulevaisuutta parhaiten turvaava järjestelmä.

Kuten aiemmin totesin, sijoitustoiminta on päätösten tekoa tulevaisuudesta suuren epävarmuuden vallitessa. Ihmiset ovat aina erehtyväisiä päätöksiä tehdessään, riippumatta siitä, kuinka vastuullisesti ja hyvin työtä tehdään. Ainoa varma asia on se, että yllättäviä kriisejä tulee ja maailma muuttuu.

Sijoitustoimintaa tulee säännellä ja sijoituspäätöksiä hajauttaa. Useampi sijoituspäätöslogiikka ja päätöksentekijä järjestelmätasolla, eli siis sopiva määrä keskenään kilpailevia eläkeyhtiöitä, takaa tulevaisuuden eläkkeensaajan turvaa paremmin, kuin järjestelmä, jossa olisi vain muutama päätöksentekijä ja toimija. Keskittyneessä eläkejärjestelmässä riskit kasvaisivat liian suuriksi ja järjestelmämme olisi haavoittuvainen. Keskittymäriski on riski, jota ei saa päästää syntymään yksittäisen sijoitusportfolion sisällä, eikä vastaavasti myöskään koko järjestelmän tasolla.

Niina Bergring
Sijoitusjohtaja

Voit tutustua tarkemmin EKT:n ja Telan selvitykseen Eläkekturvakeskuksen verkkosivuilla.