Elinikä kasvaa, eläkeikä nousee

Olemme Suomessa sen positiivisen ongelman edessä, että keskimääräinen elinikämme kasvaa. Jotta eläkevarat riittäisivät myös tulevaisuudessa, on työuran ja eläkevuosien välistä suhdetta päivitettävä tasaisin väliajoin.

Vuonna 2017 voimaan tuleva eläkeuudistus vastaa juuri tähän tasapainon tarpeeseen. Uuden lain voimaantulosta lähtien alin mahdollinen eläkeikä nousee kolmella kuukaudella jokaiselta ikäluokalta, kunnes se on 65 vuotta. Vuodesta 2030 alkaen alin eläkeikä sidotaan eliniän pitenemiseen.

”Tasapaino ei synny sillä, että maksamme yhtä monta vuotta maksuja kuin edeltävät sukupolvet, mutta nauttisimme pidempään eläkkeestä”, Veritaksen yhtiölakimies Kaisa Forsström pohtii.

”Se ei pitkällä tähtäimellä ole yhteiskunnan eikä eläkejärjestelmän kannalta kestävää. Työssäoloajan on pidennyttävä samassa suhteessa odotettavissa olevan elinajan kanssa.”

Forsström uskoo pidemmän työuran olevan mielekästä myös yksilön kannalta; työ luo monenlaisia sosiaalisia mahdollisuuksia ja antaa sisältöä elämälle.

”Terveyden pettäessä on jatkossakin toki mahdollisuus vetäytyä työelämästä eläkkeen turvin. Mutta jos on hyvässä kunnossa, voi hyvinkin jatkaa pidempään työelämässä. Samalla saa työstä palkkaa ja kerryttää eläkettä.”

Työssä jaksaa, kun voi hyvin

Keskustelu työurien pidentymisestä kietoutuukin usein kysymykseen miten jaksaa tiukassa työtahdissa, kun ikä alkaa painaa.

”Täytyy muistaa, että nykypäivän 60-vuotiaat ovat usein hyvin nuorekkaita ja hyväkuntoisia. Jos terveydenhoito kehittyy tätä tahtia, voidaan olettaa, että tulevaisuuden kuusikymppiset ovat entistä vahvemmassa vedossa.”

Ja mikäli ikääntyvä ei jaksa työelämässä, vaikka terveydentila jatkamisen sallisi, tilanteelle voi ja pitää tehdä jotain. Työnantaja voi tulla vastaan panostamalla esimerkiksi työhyvinvointitoimiin työpaikalla.

”Työn on oltava mielekästä ja palkitsevaa kaikille ikäpolville. Tärkeää on säilyttää työn imu. Tässä meillä on mielestäni suomalaisessa työelämässä vielä paljon tehtävää. Arjen esimiestyön on kehityttävä, aivan kuten työn joustoihinkin on syytä kiinnittää huomiota.”

Työelämän murros vie ikääntyvien työpaikkoja?

Työelämä on eittämättä murroksessa. Paljon puhutaan muun muassa siitä, että kehittyvä tekniikka voisi korvata osan ihmisten tekemästä työstä – ainakin vanhempien työntekijöiden kohdalla. Forsström ei kuitenkaan usko esimerkiksi asiantuntijatyön automaattisesti joutuvan muutosmyrskyn kouriin.

”Kaikesta työstä ei ikinä tule niin yksinkertaista, ettei siinä tarvittaisi ihmistä. Pitkään työelämässä olleilla on kokemuksen tuomaa perspektiiviä asioihin, josta on etua esimerkiksi päätöksenteossa. Paineen alla kokemus auttaa pitämään ajatukset siinä, mikä on keskeistä.”

Ikää tärkeämpää on oma asenne

”Kovin nuorena eläkkeelle jääminen ei yksinkertaisesti ole realistista. Meidän pitäisi keskittyä niihin asioihin, joihin voimme itse vaikuttaa – ja asenne on ehdottomasti yksi niistä. Ei työntekijällä ole mitään parasta ennen päivää”, Forsström naurahtaa.

”Jos saa pysyä terveenä, pitää itsestään sekä osaamisestaan huolta ja työn tekemisen puitteet ovat kunnossa, eläkeikä on parhaimmillaan vain yksi välietappi elämän varrella. Ja vanhuuseläkeikään jää tuon etapin ajoituksen suhteen joustomahdollisuuksia myös uudistuksen jälkeen.”