Niina Bergring: Elämäsi turva – rakastettava lakisääteinen eläke

”Suurimmalla osalla yksityisalojen työntekijöistä Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Isossa-Britanniassa ei ole työperusteista eläkevakuutusta tällä hetkellä. Isoa osaa näiden maiden työntekijöistä ja heidän perheistään odottaa suuri elintason lasku kun työura loppuu.” (Keith P. Ambachtsheer: The Future of Pension Management 2016, sivu 11.)

Näissä yllämainituissa, ja muissakin maissa voidaan vain haaveilla sellaisesta eläkeajan turvasta, jonka kaukaa viisaat eläkejärjestelmämme isät ja äidit meille suomalaisille työntekijöille suunnittelivat ja rakensivat vuosikymmeniä sitten, ja jota kolmikanta on arvokkaasti kannatellut yli sukupolvien. Lakisääteinen työeläketurva, niin itsestäänselvyytenä kuin me sen täällä Suomessa otamme, on kaikkea muuta kuin itsestäänselvyys muualla maailmassa.

Haluan hetkeksi pysähtyä - yleensä niin kammoksuttavaan - sanaan ”lakisääteinen”. Miksi tuo sana on eläkeasioiden yhteydessä niin tärkeä ja rakastettava?

On tutkittu ja todistettu, että suurimmalle osalle ihmisistä säästäminen ja monen kymmenen vuoden päässä siintävään tulevaisuuteen varautuminen on mahdotonta. Tiedetään, että pitäisi varautua ja säästää, mutta toteutus jää hyvin usein uupumaan, kokonaan.

Jos meille ei olisi rakennettu tätä lakisääteistä eläkesäästämisen järjestelmää, tätä ”pakkosäästämistämme”, olisi tilanteemme yhtä huono kuin Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa. Jäisimme vanhuksina erittäin heikon eläketurvan varaan, kun työkyky loppuu.

Itse asiassa voitaisiin jopa väittää, että Suomessa on liian hyvä eläkejärjestelmä. Miksi?

Järjestelmämme on niin hyvä, ettei meidän kenenkään ole tarvinnut käyttää aikaa ja rahaa miettiäksemme, miten eläketurvamme järjestäisimme. Meidän ei ole tarvinnut opetella säästämistä saati sijoittamista, tai potea unettomia öitä miettiessämme, miten meidän käy kun emme enää kykene töihin vanhuuttamme. Monet sukupolvet ovat jo eläkkeensä saaneet oikeaan aikaan, ansaitun suuruisena, sovitulle tilille. Liian itsestään selvää, jotta näkisimme sen arvon?

Olemme voineet, ja voimme edelleenkin, luottaa siihen, että meillä on eläketurva ja mahdollisuus eläköityä suhteellisen turvallisesti, aina kuolemaamme saakka, elimmepä sitten 80-, 90- tai 110-vuotiaiksi.

Kuolemaamme saakka… Siinä taas kaksi rakastettavaa sanaa. Suomessa sekä sijoitusriskit että pitkäikäisyysriskit on järjestetty erittäin älykkäällä tavalla. Jos sattuisit olemaan pitkäikäinen, se ei haittaa, sillä eläkkeesi saat siihen asti kunnes kuolet. Näin ei ole monessa muussa maassa.

Kaikille eläkeikää lähestyville on Isossa-Britanniassa annettu mahdollisuus nostaa osa omista eläkesäästöistä jo 55-vuotiaana. Mutta viimeistään eläkkeelle jäätyäsi saat kasan rahaa – sen, minkä olet itse säästänyt (jos olet) ja sijoittanut tuottavasti (tai sitten et).

Tuon rahan on riitettävä loppuelämäksesi. Sanotaan, että eläkepottisi on vaikka 200 000 euroa, eli olet sekä säästänyt että sijoittanut pitkään ja viisaasti ja alhaisin kuluin. Kuinka moneksi vuodeksi uskoisit summan riittävän?

Kuinka osaisit budjetoida (ja taas, mihin rahasi sijoitat loppuelämäsi ajaksi?) ja varmistaa, että eläkerahapottisi ei lopu kesken? Entäpä mitä sitten, jos se kuitenkin loppuu kesken? Mitä, jos inflaatio vahvistuu ja kustannukset nousevat niiden kolmenkymmenen vuoden aikana, jotka vietät eläkkeellä? Mitäpä, jos oletkin yksi niistä onnekkaista pitkäikäisistä ihmisistä ja elät vielä 40 vuotta?

Nämä ovat aitoja ja kriittisiä kysymyksiä, joihin jokainen Isossa-Britanniassa eläköityvä (jolla on eläkesäästöjä, kaikillahan ei niitä edes ole) joutuu etsimään vastauksia. Suomessa meillä ei ole tällaisia huolia.

Järjestelmämme on vakuuttanut meidät pitkäikäisyyden ja hintojen nousunkin varalta vieläpä erittäin kustannustehokkaasti. Eikä meidän vanhoilla päivillämme tarvitse miettiä sijoituksiakaan, jos emme erityisesti ole asiasta kiinnostuneita. Sijoittamisen ammattilaiset sijoittavat puolestamme, ammattiylpeinä ja yhteisen edun - yhteisten eläkevarojen - parhaaksi.

Suomessa meillä kaikilla on oikea eläketurva. Ollaan siitä ylpeitä ja iloisia!

Niina Bergring
Sijoitusjohtaja