Työpaikat muuttuvat, oletko valmis?

Professori Alf Rehnin mielestä et ole. Vaan eipä ole kukaan muukaan, ja sille on hyvä selitys. Työelämän muutos on nimittäin niin valtava, että sen ymmärtämiseen tarvitaan aivan uusia käsitteitä ja luovaa ajattelua − sekä rutkasti aikaa.

Johtajuusajattelija Alf Rehn on jo vuosia reissannut ympäriinsä puhumassa työelämän murroksesta kaikille, jotka haluavat kuunnella. Ja vähän myös niille, jotka eivät halua.

”Organisaatiot eivät ole hyviä kohtaamaan muutoksia. Excelin ylipapit koettavat edelleen hallita kaikkea ylhäältä käsin ja luottavat vain numeerisiin arvoihin. Me tarvitsemme nyt kehittynyttä johtamista ja jatkuvan muutoksen tukemista.”

Navigointia myrskyn silmässä

Voimme kuitenkin lohduttautua sillä, että Suomi ei ole ainoa maa, jossa johtajuus on vähän hukassa. Maailmaa myllertävät teknologinen murros ja digitalisaatio, geopoliittiset ja demograafiset muutokset sekä ekologiset kysymykset ja finanssitalouden ongelmat.

”Hyvin harvoin olemme olleet tilanteessa, jossa näin monta suurta muutosta jyllää yhtä aikaa”, Rehn toteaa.

Suurimpana globaalina muutoksena hän pitää agequakea, ikäjäristystä. Ihmiset jokaisessa maankolkassa harmaantuvat kovaa vauhtia ja elävät entistä pidempään. Esimerkiksi Rehn ottaa kolmevuotiaan poikansa.

”Hänen ikäluokastaan joka kolmas elää satavuotiaaksi. Ja pieni murto-osa voi päästä lähelle kahtasataa. Yhteiskunta ei ole täysin ymmärtänyt, miten uskomaton muutos uusi ikääntyminen on.”

Tämän myrskyn keskellä meidän pitäisi pystyä luomaan uudenlaista, aidosti kestävää johtajuutta, joka puolestaan rakentaisi menestyviä yrityksiä. Miten se on mahdollista?

Suomesta vanhuustalouden mallimaa

Rehnin mukaan vastaus löytyy tavastamme käsitteellistää ikää. Sen on muututtava, sillä tilanne ei tällaisenaan ole kestävä.

”Kun ihmiset jäävät eläkkeelle, heistä tulee jonkun muun ongelma. Tämä ryhmä jää kaiken ikäkeskustelun ulkopuolelle, vaikka he ovat yritystaloudellisesti kaikkein kiinnostavimpia.”

Rehn viittaa uuteen vanhuustalouteen, jossa eläkeläiset ovat aiempaa varakkaampia, terveempiä ja paremmin koulutettuja. Heillä on tarpeita, voimavaroja ja halua kuluttaa − mutta kukaan ei tuota heille palveluja tai hyödykkeitä.

”Olemme itsepintaisesti sitä mieltä, että vanhukset tarvitsevat vain hoivaa ja huolenpitoa, sekä muutamia lonkkaproteeseja. Jos pääsemme irti vanhoista käsityksistä, Suomesta voisi tulla vanhuustalouden mallimaa. Meillä on hyvää geriatrista hoitoa sekä palveludesign-, IT- ja muotiosaamista. Tarvitsemme enää uusia asenteita.”

Kun ikäkysymystä aletaan ymmärtää laajemmin, työpaikoilla katseet kääntyvät kohtia johtajaa. Hänellä on edessään vertaansa vailla oleva urakka: Pomon pitäisi nähdä ja hyödyntää kaikki se potentiaali, joka löytyy nuorista ja vanhoista, organisaation sisällä ja sen ulkopuolella.

Kuka auttaisi johtajaa?

Monimutkaisessa ajassa kukaan ei enää varmuudella voi sanoa mikä on oikea tie eteenpäin. Työpaikoilla sinnitellään vaihtelevalla menestyksellä.

”Konsultit jonottavat johtajan oven ulkopuolella työkalujensa ja suurten lupaustensa kanssa. Niistä ei ole mitään apua, jos syvällinen ymmärrys ikäjohtamisesta puuttuu”, Rehn sanoo.

On siis aika ottaa aikalisä. Ennen siirtymistä sanoista tekoihin tarvitaan keskustelua, joka tutkii ikääntymisen filosofisia ja sosiologisia kysymyksiä.

”Emme voi vain asettaa nuoria ja vanhoja vastakkain, nyt tarvitaan luovempaa ajattelua sekä rohkeita yrittäjiä ja johtajia näyttämään suuntaa.”

Kaiken takana siintää ajatus siitä, että vanhuus ei ole vaje, vaiva tai ikävä yhteiskunnallinen ongelma. Se on suuri mahdollisuus.

”Haluan nähdä Suomen, jossa vanhuustalous ei ole herttainen idea, vaan aito ja dynaamisesti kiinnostava kenttä.”